Ja taas tänään se alkoi taas! En tiedä mitä tekisin ja mikä mussa on vikana? Oon varmaan jokin läheis riippuvainen tai muuten vain sairas, kun haluaisin viettää aikaani rakkaan mieheni kanssa.. Mutta kun mies ei halua olla mun kanssa, kyllä tuntuu hyvälle! Jälleen ollaan tilanteessa, että mun mielestä vaihtoehtona on muutos tai muutos.. en halua erota. mikä mussa on vikana, etten kelpaa ja mitä netissä tehdään sellaista, mikä multa pitää salata?  laitanko koneelle salasanan? mitä sitten tapahtuu vai annako vain olla? miksi on niin kurjaa ja vaikeaa kun haluaisin vain rakkautta? mikä mussa on vikana? miksi oon haiseva paskaläjä, jota pitää karttaa ja välttää ettei vaan katso eikä koskekkaan? miksi? Ajattelin nyt kirjata näitä asioita ihan vain itselleni tänne, kun ei ole ketään kenelle kertoisin.

 Mitä tarkoittaa lause, että miksiköhän olen tälläinen, jos siihen ei tule lopullista vastausta... Miksi minä en kelpaa muuhun kuin kotitöitä tekemään?  Oon kyllä tosi väsynyt A.n valvotettua muutaman yön, mutta ymmärrystähän mulle ei tule, ei toki. Mutta nyt se on loppu, jos en kerta saa muuta kuin kotitöitä, niin olen kyllä oman osani tehnyt nyt on aika muidenkin tehdä osansa.

Onkohan kenelläkään muulla tälläista? Miehen mielestä olen liian vaativainen ja mulle ei kuulemma piisaa maa eikä meri. Jos olen tyytymätön laitettuani ruokaa 12 x vko:ssa ja kaikki, huom KAIKKI muut kotityöt siihen päälle, niin tokihan  mun pitäis miestä kiittää polvillani, jos se kerran viikossa kuorii perunat ja laittaa ne kiehumaan, vai mitä? Mua niin vituttaa!! Miksi oon sellanen nössö, joka on heti muutaman päivän kuluttua hieromassa sovintoa keinolla millä hyvänsä. Miksi en kestä sitä ettei musta tykätä tai sitä että mulle ollaan vihaisia? Onko tämä joku kiltin tytön käyttäytymismalli vai mikä piru se tämä un tapa toimia on?

Miksi en voi olla tappiin asti vihainen, niin että toinenkin joutuis pyytämään anteeksi? Mutta ei perkele koko suhteen aikana mies ole tehnyt sellaista virhettä, jotta sen ois pitäny anteeks pyytää. Mulla noita anteeks pyyntöjä sitten riittää. Mutta jos saisin itelle voimia, kun pidän tätä blogia. Ainakin itseä helpotta kun saa näitä tänne purkaa. Ei siitä perheneuvolan yksilökäynnistäkään ollutmitään hyötyä, kun tiedän jo kaiken sen mitä ne siellä sanoo. Mutta katellaan onhan tässä loppuelämä edessä.