Tänään olin nuoruuden ystävän kanssa vähän tuulettumassa, jos sitä nyt voi niin sanoa kun yhteensä oli kolme penskaa mukana. Mutta tätä kai se naisten irrottelu on =)!
Ystävän kanssa tätä parisuhdetta tavataan aina sumplia ja samat ongelmat ne on kaikille. Mulla vain tuo tempperamentti on sen verran kiivas, että siinä missä ystävä odottaa kolme kuukautta minä kolme viikkoa jne.
Seksipuoli se oli ystävän listalla tällä kertaa ylimpänä. Ongelmana puolison matalahko libido, vai miten se nyt hienosti sanotaan. On se kumma miten nyky-yhteiskunnassa saa sellaisen käsityksen, että miehet ne on aina valmiina ja naiset pihtaa. Musta on tuntunut jo teimpää, jotta taitaa olla toisin päin! Ja vaikka seksiäoliski onko se tyydyttävää? Meillä lähes aina on, jos menee kolme kertaa että ei ole on piru irti!
Tuo seksi homma on vain sellaisa mihin on vähän vaikea riitautumatta ottaa kantaa. Vaan ei sitä varmaan itekkään ota negatiivista palautetta kivasti vastaan.
perjantai, 4. toukokuu 2007
Viikonloppua pukkaa päälle
keskiviikko, 2. toukokuu 2007
Tänään meillä on hyviä uutisia!
02.05.2007 - 13:35
Niin ne asiat vaan muuttuvat hetkessä. Lauantaina soittivat M:lle että saunailta kutsuu illalla. Ajattelin että jos vain sinne lähtee, niin mä nostan kans kytkintä ja tulen vasta keskiviikko aamuna takasin, en tosin sanonut yhtään mitään, eli menköön jos haluaa. No ei mennyt, mistä olin tietysti hyvin tyytyväinen. Edelleen välillämme oli pientä lievää takakireisyyttä ja suurempaa fyysistäkontaktia ei ollut havaittavissa. Mutta mun luja päätös pysyä kiukkuisena alkoi yllätys, yllätys jälleen kerran horjumaan. Sovintoa ei sillä kertaa saatu hierottua, mutta ei hirveää vihamielisyyttäkään.
Sunnuntai-iltana se sitten räjähti silmille koko paska. Mies yrittää harrastaa seksiä, puutteessa tietysti molemmat, mutta ei suostu suutelemaan. en tiedä miten muut tähän suhtautuisivat, mutta mulle se oli maailman loppu eli olin pelkkä PANO! Ikään ennen en ole ollut niin lähellä hajota henkisesti, musta tuntui että ei se mua yhtään rakasta. Koskaan aikaisemmin en ole sellaista tuskaa tuntenut, enkä todellakaan haluakkaan enää ikuna tuntua. Ajattelin vain että mun on päästävä pois, en kestä tätä enää. Mies ei antanut mun kuitenkaan lähteä ja tunnin itkemisen jälkeen rauhoituin sen verran että jäin sitte kotiin.
Maanantaiaamu toi mukanaan rauhan ja suutelevan miehen ja kaikki on ollut taas, ah niin ihanaa! (kuinka kauan) Ja tämä kaikki siis alkoi siitä että ruoka ei ollut valmista! Ihan sairasta! Onkohan muillakin tämä avioliitto näin kypsien ihmisten käytöstä kuin meillä?
Mua kuitenkin pelottaa tulevat riidat ja se että kestoltaan niistä on tullut liian pitkiä. Mitä sitten jos tulee oikeasti joku iso asia niin miten se sitten hoidetaan. Mutta on meillä toki asioita joista ei riidellä: raha / viinan käyttö/ baarissa käynti. Suosituimmat perheriidat: kotityöt, yhdessä vietetyn ajan puute eli vain ne. Kaksi asiaa jotka ovat kuitenki koko elämä.
Sunnuntai-iltana se sitten räjähti silmille koko paska. Mies yrittää harrastaa seksiä, puutteessa tietysti molemmat, mutta ei suostu suutelemaan. en tiedä miten muut tähän suhtautuisivat, mutta mulle se oli maailman loppu eli olin pelkkä PANO! Ikään ennen en ole ollut niin lähellä hajota henkisesti, musta tuntui että ei se mua yhtään rakasta. Koskaan aikaisemmin en ole sellaista tuskaa tuntenut, enkä todellakaan haluakkaan enää ikuna tuntua. Ajattelin vain että mun on päästävä pois, en kestä tätä enää. Mies ei antanut mun kuitenkaan lähteä ja tunnin itkemisen jälkeen rauhoituin sen verran että jäin sitte kotiin.
Maanantaiaamu toi mukanaan rauhan ja suutelevan miehen ja kaikki on ollut taas, ah niin ihanaa! (kuinka kauan) Ja tämä kaikki siis alkoi siitä että ruoka ei ollut valmista! Ihan sairasta! Onkohan muillakin tämä avioliitto näin kypsien ihmisten käytöstä kuin meillä?
Mua kuitenkin pelottaa tulevat riidat ja se että kestoltaan niistä on tullut liian pitkiä. Mitä sitten jos tulee oikeasti joku iso asia niin miten se sitten hoidetaan. Mutta on meillä toki asioita joista ei riidellä: raha / viinan käyttö/ baarissa käynti. Suosituimmat perheriidat: kotityöt, yhdessä vietetyn ajan puute eli vain ne. Kaksi asiaa jotka ovat kuitenki koko elämä.
lauantai, 28. huhtikuu 2007
Hyvin nukuttu yö takana?
Tai niinhän sen ainakin pitäis olla. Nukuin siis T:n sängyssä yksin ja isäntä sai olla ihan oikea isä lapsilleen, jos tätä nyt tämä vapun aika.... Olo on ikävä, mutta minkäs teet. Ruokaa en ole muille tajoillut, vaan itsekkäästi söin vain itse. Kai se jossain vaiheessa säteilee tuolla viisaalla miehelläni, että tarttis varmaan antaa ruokaa 1-vuotiaalle, isommat saa ruokaa itsekkin. Nyt ajattelin vain lähteä salille ja olla siellä parikaan tuntia, sitte voiski varmaan mennä vaikka ostoksille, vaikka rahaa ei olekkaan.
Tikkkuakaan en meinaa ristiin laittaa perheen puolesta, sen tehköön joku muu. Ollaan nyt tässä isännän roolissa muutama päivä. Tässä voiskin opetella käyttämään tätä blogia paremmin ja laittaa vaikka jotain systeemejä tänne jos osaan, on meinaan vähän karun näköinen. Siinä se aika ainakin kuluisi, tässä koneen parissa kun se muuten on niin työlästä.
Tikkkuakaan en meinaa ristiin laittaa perheen puolesta, sen tehköön joku muu. Ollaan nyt tässä isännän roolissa muutama päivä. Tässä voiskin opetella käyttämään tätä blogia paremmin ja laittaa vaikka jotain systeemejä tänne jos osaan, on meinaan vähän karun näköinen. Siinä se aika ainakin kuluisi, tässä koneen parissa kun se muuten on niin työlästä.
perjantai, 27. huhtikuu 2007
on se elämä niin vaikeaa...
Ja taas tänään se alkoi taas! En tiedä mitä tekisin ja mikä mussa on vikana? Oon varmaan jokin läheis riippuvainen tai muuten vain sairas, kun haluaisin viettää aikaani rakkaan mieheni kanssa.. Mutta kun mies ei halua olla mun kanssa, kyllä tuntuu hyvälle! Jälleen ollaan tilanteessa, että mun mielestä vaihtoehtona on muutos tai muutos.. en halua erota. mikä mussa on vikana, etten kelpaa ja mitä netissä tehdään sellaista, mikä multa pitää salata? laitanko koneelle salasanan? mitä sitten tapahtuu vai annako vain olla? miksi on niin kurjaa ja vaikeaa kun haluaisin vain rakkautta? mikä mussa on vikana? miksi oon haiseva paskaläjä, jota pitää karttaa ja välttää ettei vaan katso eikä koskekkaan? miksi? Ajattelin nyt kirjata näitä asioita ihan vain itselleni tänne, kun ei ole ketään kenelle kertoisin.
Mitä tarkoittaa lause, että miksiköhän olen tälläinen, jos siihen ei tule lopullista vastausta... Miksi minä en kelpaa muuhun kuin kotitöitä tekemään? Oon kyllä tosi väsynyt A.n valvotettua muutaman yön, mutta ymmärrystähän mulle ei tule, ei toki. Mutta nyt se on loppu, jos en kerta saa muuta kuin kotitöitä, niin olen kyllä oman osani tehnyt nyt on aika muidenkin tehdä osansa.
Onkohan kenelläkään muulla tälläista? Miehen mielestä olen liian vaativainen ja mulle ei kuulemma piisaa maa eikä meri. Jos olen tyytymätön laitettuani ruokaa 12 x vko:ssa ja kaikki, huom KAIKKI muut kotityöt siihen päälle, niin tokihan mun pitäis miestä kiittää polvillani, jos se kerran viikossa kuorii perunat ja laittaa ne kiehumaan, vai mitä? Mua niin vituttaa!! Miksi oon sellanen nössö, joka on heti muutaman päivän kuluttua hieromassa sovintoa keinolla millä hyvänsä. Miksi en kestä sitä ettei musta tykätä tai sitä että mulle ollaan vihaisia? Onko tämä joku kiltin tytön käyttäytymismalli vai mikä piru se tämä un tapa toimia on?
Miksi en voi olla tappiin asti vihainen, niin että toinenkin joutuis pyytämään anteeksi? Mutta ei perkele koko suhteen aikana mies ole tehnyt sellaista virhettä, jotta sen ois pitäny anteeks pyytää. Mulla noita anteeks pyyntöjä sitten riittää. Mutta jos saisin itelle voimia, kun pidän tätä blogia. Ainakin itseä helpotta kun saa näitä tänne purkaa. Ei siitä perheneuvolan yksilökäynnistäkään ollutmitään hyötyä, kun tiedän jo kaiken sen mitä ne siellä sanoo. Mutta katellaan onhan tässä loppuelämä edessä.
Mitä tarkoittaa lause, että miksiköhän olen tälläinen, jos siihen ei tule lopullista vastausta... Miksi minä en kelpaa muuhun kuin kotitöitä tekemään? Oon kyllä tosi väsynyt A.n valvotettua muutaman yön, mutta ymmärrystähän mulle ei tule, ei toki. Mutta nyt se on loppu, jos en kerta saa muuta kuin kotitöitä, niin olen kyllä oman osani tehnyt nyt on aika muidenkin tehdä osansa.
Onkohan kenelläkään muulla tälläista? Miehen mielestä olen liian vaativainen ja mulle ei kuulemma piisaa maa eikä meri. Jos olen tyytymätön laitettuani ruokaa 12 x vko:ssa ja kaikki, huom KAIKKI muut kotityöt siihen päälle, niin tokihan mun pitäis miestä kiittää polvillani, jos se kerran viikossa kuorii perunat ja laittaa ne kiehumaan, vai mitä? Mua niin vituttaa!! Miksi oon sellanen nössö, joka on heti muutaman päivän kuluttua hieromassa sovintoa keinolla millä hyvänsä. Miksi en kestä sitä ettei musta tykätä tai sitä että mulle ollaan vihaisia? Onko tämä joku kiltin tytön käyttäytymismalli vai mikä piru se tämä un tapa toimia on?
Miksi en voi olla tappiin asti vihainen, niin että toinenkin joutuis pyytämään anteeksi? Mutta ei perkele koko suhteen aikana mies ole tehnyt sellaista virhettä, jotta sen ois pitäny anteeks pyytää. Mulla noita anteeks pyyntöjä sitten riittää. Mutta jos saisin itelle voimia, kun pidän tätä blogia. Ainakin itseä helpotta kun saa näitä tänne purkaa. Ei siitä perheneuvolan yksilökäynnistäkään ollutmitään hyötyä, kun tiedän jo kaiken sen mitä ne siellä sanoo. Mutta katellaan onhan tässä loppuelämä edessä.
